Haavanhoidon tulisi perustua haavan luonnollisen paranemisen tukemiseen. Osa haavoista hyötyy ompelemisesta, osa taas paranee parhaiten avonaisina.
Hevosille syntyy haavoja laumaelämän seurauksena, mutta myös tapaturmaisesti. Hevonen on eläimenä tapaturma-altis, minkä vuoksi sen elinympäristön turvallisuus on varmistettava. Terävät reunat tai kavionmentävät kolot altistavat hevosen vammoille.
Ensiapuna toimii haavan puhdistaminen ja sitominen. Jos haava vuotaa runsaasti verta, se tulee tyrehdyttää painesiteellä (esimerkiksi pintelillä) tai kylmällä vedellä. Verenvuodon tyrehdyttyä haava tutkitaan – kuinka laaja ja syvä se on? Jos haava on suhteellisen pieni, eikä riskialueella, sen
hoidosta voi selvitä kotikonstein. Hevosenomistajalle haavan sijainnin
tunnistaminen on myös tärkeää: nivelet, jännetupet, vatsa- ja rintaontelo ovat kohtia, jotka ovat erityisen riskialttiita suuremmille vaurioille.
Lue koko artikkeli tästä (pdf).